Kunnat voivat ratkaista kiertotalouspelin

Ira Hanf
Senior Advisor, Head of Digital Sustainability Services
September 2, 2021
Tags:

Hiilineutraali kiertotalous nähdään Suomessa yhtenä keskeisenä keinona päästä ilmastotavoitteisiin. Kiertotalous poikkileikkaavana teemana koskettaa lähes kaikkia aloja ja ammattikuntia jollain tavalla. Kiertotalouden edistämiseksi paitsi eri alojen, myös eri organisaatioiden ihmisten pitäisi osata tehdä yhteistyötä keskenään ihan eri tavalla kuin ennen. "Kierto" käsitteenä ja käytännössä tarkoittaa sitä, että materiaali siirtyy uudella tavalla henkilöiden tai organisaatioiden välillä. Se tarkoittaa, että pitää luoda myös vuorovaikutusta ja uusia toimintamalleja yli omistusrajojen.

KIERTOTALOUS HAASTAA SIILOUTUMISEN – VAI PÄINVASTOIN?

Kiertotalous on hankala systeeminen aihe, johon on monta näkökulmaa, eikä helppoja ratkaisuja. Eri alojen osaajat on saatava vakuutettua asian tärkeydestä, jotta heidät saisi motivoitua keskustelemaan keskenään. Puhutaankin usein siiloutumisesta, kun tarkoitetaan sitä, että eri alojen ja ammattikuntien ihmiset eivät keskustele toistensa kanssa tarpeeksi ja erilaisten ryhmien välillä ei tapahdu tarpeeksi ihmisten kohtaamista ja ajatuksenvaihtoa. Organisaation sisäisten siilojen lisäksi on murrettava organisaatioiden välisiä siiloja.

Työskentelin aiemmin kuntasektorilla kiertotalouteen liittyvissä tehtävissä. Siiloutumisesta puhuttiin siellä paljon ja usein se nähtiin hidasteena ja jonkinlaisena rakenteellisena ongelmana. Se tuntui olevan juurisyy kaikelle, mikä ei edennyt ja jolle ei oikein kukaan osannut tehdä mitään. Samasta ongelmasta puhuttiin myös sitä edellisellä työnantajallani isossa teollisuusfirmassa, kun kestävän kehityksen hankkeiden edistäminen takkuili. Siellä siiloutumisella tarkoitettiin sitä, etteivät eri yksiköt organisaatiossa keskustelleet tarpeeksi keskenään. Oikea käsi ei oikein tiennyt mitä vasen käsi teki. Asiat saattoivat jäädä roikkumaan, kun ne eivät oikein kuuluneet kenenkään tontille tai ne kuuluivat vähän kaikkien tontille, mutta eivät tarpeeksi kenenkään tehtävänkuvaan.

TARVITAAN UUDENLAISTA VASTUUTTAMISTA JA OPPIEN JAKAMISTA

Kiertotalous kuuluu vähän kestävän kehityksen tai ympäristövastuullisen tontille, mutta toisaalta myös talouspuolen tai elinkeinoasioista päättävän toimenkuvaan. Se liippaa kunnissa ja kaupungeissa myös teknistä toimea, kaupunkisuunnittelua ja vähän kaikkea. Koska se on niin monisyinen asia, se on jäänyt roikkumaan monissa organisaatioissa ilman omistajuutta. Kestävä kaupunki- ohjelman väliarvioinnin mukaan "Kunnan toimialat läpäisevän kestävän kehityksen haasteena on se, etteivät kunnat tunnista työlle luontevia vastuutahoja." Osastoilla on ydinasiansa, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä kiertotalouden ohitse. Kiertotalous on siis useissa tapauksissa jäänyt muiden asioiden jalkoihin.

Organisaatioiden välisen sekä niiden sisäisen kommunikaation puute ja joskus myös erilaiset kilpailuasetelmat aiheuttavat myös sitä, että tehdään päällekkäisiä kiertotaloushankkeita. Tälläkin hetkellä pääkaupunkiseudulla on käynnissä satoja kiertotalouteen liittyviä hankkeita. Riittämättömän vuorovaikutuksen vuoksi hankkeista saatujen oppien jakaminen esimerkiksi kuntien välillä ei onnistu tehokkaasti, mikä johtaa varsin tehottomaan julkisen rahan käyttöön.

KUNNAT JA EKOSYSTEEMIT VOIVAT POISTAA OSAOPTIMOINTIA JA AIKAANSAADA VAIKUTTAVAA MUUTOSTA

Julkinen organisaatio, kuten kunta, voi omaksu tärkeän roolin tukea ja mahdollistaa alueellaan toimivien yritysten ja asukkaiden kiertotaloustoimintaa. Kunta voi esimerkiksi tarjota testialustoja ja toteuttaa kiertotalouden pilotteja. Se voi edistää tarvittavia yhteistyömalleja yli toimialarajojen ja luoda kumppanuuksia yksityisen ja julkisen sektorin, järjestöjen ja tutkimuslaitosten kesken. Jotta aitoa hyötyä syntyisi, täytyisi tällaiset kumppanuudet saada puhaltamaan yhteiseen hiileen. Silloin voitaisiin puhua kiertotalousekosysteemeistä, joita esimerkiksi kuntaorganisaatio voisi olla orkestroimassa. Mitä tämä sitten konkreettisesti tarkoittaisi? Toimijat pitäisi saada luopumaan omien tavoitteidensa osaoptimoinnista ekosysteemitoimijoiden yhteisten tavoitteiden vuoksi. Lisäksi ekosysteemin eri toimijoiden, jotka voivat olla kilpailuasetelmassa keskenään, tulisi avata toisilleen tarvittavia tietojaan. Jos näin ei tapahdu, vaarana on ajautua asioiden tekemiseen näennäisesti. Tämä voi tarkoittaa sitä, että pidetään keskustelukerhoja, tehdään jotain pienen mittakaavan kehittämistoimintaa yhdessä kumppaneiden kanssa, jonka jälkeen toiminta kuihtuu vähitellen kasaan. Kiertotalousekosysteemien rakentajana julkinen organisaatio on siis haastavan pioneerimäisen tehtävän edessä, jollaisesta on mahdollisuuksia aikaansaada laajan mittakaavan muutosta.

Tags

Want to know more?

contact us